Budô

Japanilaisiin taistelulajeihin liittyvä sanasto.

aikidō

Aikido (jap. 合気道, Aikidō) on nykyaikainen japanilainen budolaji, jonka kehitti Morihei Ueshiba (jap. 植芝盛平) (jota kutsutaan nimellä O-sensei eli "suuri opettaja") 1900-luvun alkupuolella. Teknisesti aikido on Daito-ryu aikijujutsusta (jap. 大東流合気柔術) perittyihin heittoihin ja nivellukkoihin perustuva taistelulaji, johon on yhdistetty miekkatekniikkaa kenjutsusta. Aikidossa ei keskitytä niinkään lyönteihin ja potkuihin, vaan siinä harjoitellaan pääasiassa vastustajan voiman ja sen liikeradan ohjaamista rentouden ja mahdollisimman vähäisen voimankäytön keinoin. O-sensei painotti opetuksessaan lajin henkisiä puolia ja pyrkimystä rauhaan - harjoittelussa tämä näkyy tekniikoiden pehmeydessä ja pyöreydessä. Aikidossa vastustajaa ei myöskään pyritä vahingoittamaan.

budō

Budō (jap. 武道, budō) on yhteisnimitys japanilaisille itsepuolustus- ja taistelutaidoille. Budolajeissa pyritää kehittämään harjoittelijan fysiikkaa ja kehollisia taitoja mutta myös harjoittelijaa henkisesti ja sosiaalisesti. Tässä budōn harjoittelu eroaa länsimaisesta kilpaurheilukäsitteestä, jossa harjoittelijan fyysistä suorituskykyä kehitetään kilpailussa pätemiseksi. Budōssa saatetaan kilpailla, mutta budōa ei harjoitella kilpailua varten, vaan kilpailu budōssa on vain yksi budōn harjoittelumuoto muiden joukossa, eikä edes tärkein niistä. Kaikissa budōlajeissa ei kilpailla, edes harjoittelumielessä. Budōn harjoittelua ei myöskään mielletä ikäsidonnaiseksi, vaan sitä on mahdollista harjoitella kuolemaan asti taidossa jatkuvasti kehittyen.

bujinkan budō taijutsu

Bujinkan budō taijutsu (jap. 武神館武道体術) on japanilainen taistelulaji, jonka perustaja on japanilainen Masaaki Hatsumi (1931-). Laji koostuu yhdeksästä perinteisestä japanilaisten kamppailutaitojen koulukunnasta tai tyylistä, joiden päämies Hatsumi on opettajansa, edellisen päämiehen Toshitsugu Takamatsun (1887-1972) mandaatilla. Vanhimpien koulukuntien juurten sanotaan ulottuvan jopa 900 vuoden päähän. Lajin käsittämät yhdeksän koulukuntaa pitävät lähtökohtaisesti sisällään laajan skaalan erilaisia aseettoman ja aseellisen kamppailun muotoja sekä "eksoottisempia" taitoja vedessä käytettävistä tekniikoista ja strategiaan ja hevosten käsittelyyn. Nykyisin harjoittelu painottuu lähinnä aseettoman ja aseellisen puolustautumisen harjoitteluun. Jotkut Bujinkanin koulukunnista sisältävät myös perinteisiä ninja-taitoja (ninjutsu, ninpō).

bujinkan.fi

Bujinkan.fi on kahdeksan dôjô:n muodostama kohtaamispaikka suomalaisille Bujinkan Budô Taijutsu:n harjoittelijoille. Tarkoituksena on kertoa Bujinkan Budô Taijutsu:sta lajina, tiedottaa dôjô:jen toiminnasta Suomessa, sekä tiedottaa Bujinkan tapahtumista Suomessa ja maailmalla.

bushi

Bushi (jap. 武士, Bushi) on japanilaisen feodaaliaikaisen sotilassuvun buke jäsenten nimitys ja vastaa keskiaikaista eurooppalaista ritaria. Moraalikoodisto Bushidō on johdettu tästä sanasta. Bushi-käsitettä ei voi suoraan rinnastaa samurai-käsitteeseen, sillä bushit olivat samuraidenkin joukossa yläluokkaa, korkeaa aatelia.

dōjō

Dojo (道場, dōjō) on Japanilainen termi joka tarkoittaa kirjaimellisesti "Tien Paikka". Käsite viittaa muodolliseen japanilaisten dô-lajien harjoittelupaikkaan mutta yleensä sitä pidetään sovittuna kokoontumispaikkana harjoitella kamppailutaitoja, suorittaa tasokokeita ja muita siihen asiaan liittyviä kokoontumisia.

iaidō

Iaidō (jap. 居合道, iaidō) – kutsutaan joskus myös nimillä iaijutsu (jap. 居合術, iaijutsu) tai battōjutsu (jap. 抜刀術, battojutsu) – on perinteinen japanilaiseen miekankäyttötaitoon perustuva budōlaji, joka keskittyy miekan vetämisen harjoitteluun. Yleisesti ottaen iaidossa harjoitellaan enimmäkseen muotoja (kata) ja erilaisia lyöntejä henkistä asennetta painottaen.

jūdō

Judo (jap. 柔動, Jūdō) on itämainen itsepuolustuslaji, joka on lähtöisin Japanista. Judo tarkoittaa suomennettuna joustavaa tai pehmeää tietä, periksiantamisen taitoa. Judon kehitti Jigoro Kano. Aluksi judoa pidettiin yhtenä ju-jutsun koulukuntana. Kesäkuussa vuonna 1882 Kano perusti Tokioon Kōdōkanin, oman koulun, jossa hän alkoi opettaa uutta kehittämäänsä kamppailulajia, judoa. Hän karsi jujutsun tekniikat niin, että kamppailutilannetta voitiin harjoitella täydellä suoritusteholla, ilman merkittävää loukkaantumisriskiä. Hän lisäsi tekniikoihin myös omia sovelluksiaan ja korosti terveen kehon sekä henkisen kehittymisen tärkeyttä.

jūjutsu

Jūjutsu (jap. 柔術) on yleisnimitys traditionaalisille japanilaisille aseettomille tai pieniä aseita hyödyntäville lähikamppailutaidoille. Näistä taidoista ja tekniikoista on käytetty aikakaudesta ja tyylistä riippuen myös lukuisia muita nimityksiä kuten esim. yawara, taijutsu, torite tai kumiuchi. Jūjutsu ei tarkoita historiallisesti mitään tiettyä, yhtenäistä kokonaisuutta tai "lajia", jota kaikki japanilaiset soturit olisivat opiskelleet, vaan yhtä kokonaisvaltaisten kamppailutaitojen osa-aluetta, josta eri tyyleillä ja koulukunnilla oli erilaisia, toisiinsa liittymättömiä tulkintoja. Nykyisin jūjutsun nimellä tunnetaan myös useita Japanin ulkopuolella kehitettyjä kamppailulajeja, jotka ovat saaneet alkunsa Japanista 1900-luvun alussa maailmalle tuoduista jūjutsu-tekniikoista. Suomessa tunnettuja ovat etenkin eurooppalainen jujutsu sekä kamppailu-urheilun mullistanut brasilialainen jujutsu. Näissä kokonaisuuksissa käytetään usein epästandardeja transliteraatioasuja kuten ju-jutsu, ju-jitsu tai jiu-jitsu.

karate

Karate eli karate-dō (jap. 空手 (道), karate-(dō)) on alkujaan okinawalainen kamppailulaji. Karate-sana tarkoittaa "tyhjää kättä" (alun perin "kiinalainen käsi"), mikä itsessään jo kertookin paljon lajista. Sen juuret ulottuvat vanhoista okinawalaisista kamppailumuodoista aina kiinalaisiin kamppailulajien muotoihin saakka. Lajin perustekniikat koostuvat pääosin lyönneistä ja potkuista, mutta harjoittelussaan pidemmälle edenneet oppivat tyypillisesti myös nivellukkoja, hallintaotteita, heittoja ja hermopistetekniikoita. Suoritustekniikoiden voima muodostetaan karatessa tehokkaalla lantion käytöllä sekä jalkojen asentojen avulla. Tekniikoiden lopussa esiintyy kime, voiman keskittäminen, johon yhdistyy voimakas uloshengitys, usein kiai-huudon saattelemana.

keikogi

Keikogi (稽古着 or 稽古衣, Keikogi) tai dōgi (道着) on harjoittelupuku jota käytetään Japanilaisissa kamppailutaidoissa. (keiko tarkoittaa harjoittelua, gi tarkoittaa pukua tai vaatetusta). Yleensä keikogi lyhennetään puhekielessä pelkästään muotoon gi, joka on kuitenkin väärin Japanissa. Usein sana keiko korvataan harjoiteltavan lajin nimellä, esim. Bujinkan-gi.

kendō

Kendo (jap. 剣道, kendō) on japanilaiseen miekkailuun pohjautuva kamppailulaji. Japanin sana "kendō" muodostuu kahdesta osasta: "ken" tarkoittaa miekkaa ja "dō" tässä tapauksessa tietä. Sananmukaisesti kendo on siis "miekan tie", mutta käytännössä tarkoitetaan japanilaista miekkailua.

koryū

Koryū (jap. 古流) on japanilaisiin kamppailuperinteisiin liittyvä käsite, joka tarkoittaa kutakuinkin "vanhaa perinnettä" tai "vanhaa tyyliä". Koryū on termi, jota käytetään yleensä ennen Meiji-kauden alkua (1868) tai miekkojen samurailta kieltämistä (1876) syntyneistä kamppailutyyleistä.

kyūdō

Kyūdō (jap. 弓道, "jousen tie") on perinteinen japanilainen jousiammuntalaji.

menkyo kaiden

Menkyo kaiden (jap. 免許皆伝) on japanilaisiin kamppailuperinteisiin liittyvä käsite, joka tarkoittaa "todistusta kaiken välittämisestä". Se on kirjallinen lisenssi, jonka on myöntänyt jokin kamppailutyyli eli nk. koulukunta (ryūha) - käytännössä sen pääopettaja. Menkyo kaiden tarkoittaa periaatteessa, että sen haltijalle on välitetty kaikki, myös salaiset, kyseisen tradition opetukset. Monissa perinteissä menkyo kaiden sisältää myös luvan itsenäiseen opetustoimintaan, mutta tämäkään ei ole itsestäänselvyys.

sensei

Sensei (jap. 先生, sensei) on japanilainen nimitys, jota käytetään puhuteltaessa mm. opettajia, lääkäreitä, poliitikkoja ja muita auktoriteetteja. Sitä käytetään osoittamaan kunnioitusta minkä tahansa alan arvostetulle taitajalle. Erityisesti itämaisten itsepuolustuslajien harrastajat kutsuvat ohjaajaansa senseiksi.